Aattelin nyt kirjoittaa teille mitä mulle kuuluu :) joten tässä taas hieman kuulumisiani.
Ensinnäkin voin sanoa, että voin tällä hetkellä tilanteen verrattuna hyvin. Viimeisin kunnon postaus tais olla joulukuussa ---> http://jaygallery.blogspot.fi/2016/11/it-sucks-doesnt-it.html jossa koin järkyttävän stressin ja jopa pienen hermoromahduksen.
Kaikki kuvat: PINTEREST
Mutta nyt asiat ovat toisin!
Vuosi 2017 kun alkoi lakaisin kaikki 2016 vuoden jutut maton alle ja en jäänyt niitä murehtimaan enempiä..
Vuoden alussa päätin aloittaa terveellisemmän elämäntavan tajuttuani, että en voi elää näin. Myös tajusin sen, että itseltään pitää vaatia mutta ei liikoja, hauskaa saa pitää mutta pitää muistaa rajat :D Elämä pitää pitää tasapainossa. Ja jotta jaksaisin paremmin pidän huolta itsestäni, syömällä, liikumalla, ja pitämällä hauskaa. Ei mitkään ongelmat voi olla niin suuria, että niistä ei pääsisi yli :) Yksin tai yhdessä. Senkun ymmärtää tulee olo paljon paremmaksi hetkessä.
Tietysti suurinosa miettii nyt että " niin joo nää on taas niitä uudenvuodenlupauksia" ja toi on se syy miksi suurin osa lipsuu tavoitteistaan. Ei pidä lannistaa, pitää kehottaa... Mulle on tällä hetkellä ihan sama mitä toiset miettii kunhan tiedän itse missä mennään, milloin pitää höllätä jos tarvis vaatii. Toisten on ihan turha tulla murmuttaa siihen viereen! Otan tietysti neuvoja vastaan mutta päätän itse mitä haluan kokea. Suurena osana on taas ollut musiikki, jotta pysyn motivoituneena!
Ainoa huono puoli on tässä ollut se, että toi kipeä jalka on alkanut taas särkemään ja muistuttamaan että täällä mä :( mutta sen suurempia miettimättä teippaan jalkani urheiluteipillä ja jatkan menoani. Tiedän pitäisi tilata lääkäri, muttakun en millään haluasi keppejä, saatika maksaa hemmetin paljon siitä, että se toteaa taas kerran jalan olevan epäkunnossa... Ja jos joku ei tiennyt mitä tapahtui tässä lyhyesti:
2015 juoksin nurmikolla astuen hutiin (:D) ja samassa rytikässä se menikin pahemmin kun oletin. Kuului pamaus ja lähdin ensi apuun, jossa se pakattiin ja mut lähetettiin takaisin kotiin. Seuraavana päivänä mulla oli kuvaukset, jossa todettiin, että sieltä on jnt menny poikki?Sain lähetteen ortopedille, joka katsoi jalkaa ja määräsi mangeetti kuviin, jossa todettiin se että sieltä oli mennyt poikki nivelside? ( en muista kunnolla mikä se oli ) Liikuntakieltohan se sieltä tuli ja kuntoitus fysikaaliseenhoitoon ( ei auttanut paljo muutankun voin taas kävellä, mutta en juosta)
Joten tässä sitä ollaan :D juoksulenkillä kävin viimeeksi 2016 kesällä :( Ikävä on kova juoksemaan. Mutta ei se auta kun kestää kipu :D
Jotenkin näitä on tosi kiva kirjoittaa kun on hyvä fiilis ja kerrankin tuntuu siltä, että mulla on runsaasti aikaa eikä se elämä siihen kaadu jos mokaan.
Joskus pitää vaan nollata pää ja miettiä mitäköhän sitä on tekemässä just nyt ja miten sitä haluu elää :)
Koulussa on samatilanne kun sillon joulukuussa mutta tässä vaiheessa en itekkään tiedä nauraisko vai itkiskö :D Tässä vaiheessa valitsen mielummin sen ekan vaihtoehdon :)
Ensinnäkin voin sanoa, että voin tällä hetkellä tilanteen verrattuna hyvin. Viimeisin kunnon postaus tais olla joulukuussa ---> http://jaygallery.blogspot.fi/2016/11/it-sucks-doesnt-it.html jossa koin järkyttävän stressin ja jopa pienen hermoromahduksen.
Kaikki kuvat: PINTEREST
Mutta nyt asiat ovat toisin!
Vuosi 2017 kun alkoi lakaisin kaikki 2016 vuoden jutut maton alle ja en jäänyt niitä murehtimaan enempiä..
Vuoden alussa päätin aloittaa terveellisemmän elämäntavan tajuttuani, että en voi elää näin. Myös tajusin sen, että itseltään pitää vaatia mutta ei liikoja, hauskaa saa pitää mutta pitää muistaa rajat :D Elämä pitää pitää tasapainossa. Ja jotta jaksaisin paremmin pidän huolta itsestäni, syömällä, liikumalla, ja pitämällä hauskaa. Ei mitkään ongelmat voi olla niin suuria, että niistä ei pääsisi yli :) Yksin tai yhdessä. Senkun ymmärtää tulee olo paljon paremmaksi hetkessä.
Tietysti suurinosa miettii nyt että " niin joo nää on taas niitä uudenvuodenlupauksia" ja toi on se syy miksi suurin osa lipsuu tavoitteistaan. Ei pidä lannistaa, pitää kehottaa... Mulle on tällä hetkellä ihan sama mitä toiset miettii kunhan tiedän itse missä mennään, milloin pitää höllätä jos tarvis vaatii. Toisten on ihan turha tulla murmuttaa siihen viereen! Otan tietysti neuvoja vastaan mutta päätän itse mitä haluan kokea. Suurena osana on taas ollut musiikki, jotta pysyn motivoituneena!
Ainoa huono puoli on tässä ollut se, että toi kipeä jalka on alkanut taas särkemään ja muistuttamaan että täällä mä :( mutta sen suurempia miettimättä teippaan jalkani urheiluteipillä ja jatkan menoani. Tiedän pitäisi tilata lääkäri, muttakun en millään haluasi keppejä, saatika maksaa hemmetin paljon siitä, että se toteaa taas kerran jalan olevan epäkunnossa... Ja jos joku ei tiennyt mitä tapahtui tässä lyhyesti:
2015 juoksin nurmikolla astuen hutiin (:D) ja samassa rytikässä se menikin pahemmin kun oletin. Kuului pamaus ja lähdin ensi apuun, jossa se pakattiin ja mut lähetettiin takaisin kotiin. Seuraavana päivänä mulla oli kuvaukset, jossa todettiin, että sieltä on jnt menny poikki?Sain lähetteen ortopedille, joka katsoi jalkaa ja määräsi mangeetti kuviin, jossa todettiin se että sieltä oli mennyt poikki nivelside? ( en muista kunnolla mikä se oli ) Liikuntakieltohan se sieltä tuli ja kuntoitus fysikaaliseenhoitoon ( ei auttanut paljo muutankun voin taas kävellä, mutta en juosta)
Joten tässä sitä ollaan :D juoksulenkillä kävin viimeeksi 2016 kesällä :( Ikävä on kova juoksemaan. Mutta ei se auta kun kestää kipu :D
Joskus pitää vaan nollata pää ja miettiä mitäköhän sitä on tekemässä just nyt ja miten sitä haluu elää :)
Koulussa on samatilanne kun sillon joulukuussa mutta tässä vaiheessa en itekkään tiedä nauraisko vai itkiskö :D Tässä vaiheessa valitsen mielummin sen ekan vaihtoehdon :)
Comments